sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Yhdessä ja erikseen



Helsinki Design Weekin päänäyttelyn To Declare avajaisissa Kaj Kalin puhui muotoilun politisoitumisesta. Sillä hän ei viitannut sen paremmin oikealle kuin vasemmallekaan, vaan muotoilun kantaaottavuuteen, ja samalla muotoilun kautta erilaisiin ryhmiin liittymisestä tai niihin kuulumisen osoittamisesta.

Näyttelyesineet totta tosiaan ottivat kantaa moderniin elämänmuotoon äärestä toiseen: urbaaneista kylmäsäilytysmoduuleista vastasyntyneen elvyttämistä kehitysmaaoloissa havainollistavaan opetusnukkeen. Kalinin ajatuksiaherättävät tekstit ansaitsevat aivan erityisen kiitoksen. Ne olivat enemmän kuin puolet näyttelystä, enkä tällä kommentilla väheksy tippaakaan esineitä.

Ja jos teille joskus tarjoutuu tilaisuus - ja ensi vuonna varmasti tulee, vaikka tätä julkaistessani mainitsemani näyttely onkin jo ohi - käykää ihmeessä Katajanokalla tulli- ja pakkahuoneella. Tila on upea!

Vilkkaan viikon varrelle mahtui myös Messukeskuksen uudisosan avajaiset. Christer Haglund toivotti vieraat hauskasti ja osuvasti tervetulleeksi todellisen sosiaalisen median pariin, eli suomeksi sanottuna tapaamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Oivallus oli piristävä, koska juuri sitä vartenhan sosiaalinen media yleisimmin käsitetyssä muodossaan on luotu, yhteisöiden luomista ja ylläpitämistä varten. Kasvokkain kohtaamisen arvo on silti Facebookista, Twitteristä, Messengeristä ja Youtubesta huolimatta yhtä suuri kuin ennenkin. Se on sosiaalisuuden perusmuoto.

Avajaisten ohjelmasta vastasi ylenpalttisesti ensimmäistä päivää avoinna ollut Habitare. Messujen pikaisen läpitarpomisen varrelta en laajemmmin kerro kuulumisia, koska lehdet ovat jo kiitettävästi hoitaneet sen puolen. Se on joka tapauksessa pakko mainita, että mukavana yllätyksenä löysin uudisosan puolelta tutun nimen: vuoden 2010 Kaj Franck - muotoilupalkinnon saajan, Kalevala Korullekin suunnitelleen Marja Sunan näyttelyn.

Olen tietenkin tiennyt jo aiemmin hänen monipuolisuudestaan mm. vaatteiden, kenkien, korujen ja lasiesineiden suunnittelijana, mutta vasta näyttelyyn tutustuessani se todella konkretisoitui. Tärkeää - tärkeintä - on halu tehdä ja uskallus tarttua haasteeseen. Marja Suna ei selvästikään ole keskittynyt asioihin, joita ei osaa, vaan asioihin, joita tahtoo oppia.

Juhlajulkaisun kuvituksessa oli mainoskuva niin ihanasta takista, että hankkisin sen oitis, jos tarjolla olisi. Se oli muuten suunniteltu jo ennen syntymääni. Hyvä muotoilu kestää aikaa, M.O.T.
Onnittelut vielä kerran minunkin puolestani hienon uran ja sen saaman tunnustuksen johdosta!

Kun kotikulmilla kerrankin tapahtuu, niin palasin vielä perjantaina Helsinki Design Weekin ja Tulli-ja pakkahuoneen pariin PechaKucha -illan merkeissä. Ei muuten ollut ollenkaan huono tapa viettää perjantai-iltaa! Esiintyjäpaketti tarjosi yleisölle iloa, oivallusta, ideoita ja energiaa monesta eri näkökulmasta. Kantaaottavuus ja yhteisöllisyys olivat ilmassa tässäkin tapahtumassa. Hyviä asioita kumpikin.

Viikonloppuna toteutin yhteisöllisyyttä osallistumalla kollektiiviseen metsäänmenoon, kun noin puoli valtakuntaa marssi kukin erikseen, silti kuin yhtenä miehenä syysaurinkoisen luonnon helmaan oranssit tupsupääpuukot tanassa kumisaappaiden louskeen tahdittamin askelin.

Ekologisuus ja luomu ovat ajankohtaisia arvoja, mutta täytyy tunnustaa, että sienimetsässä seikkaileminen on minulle mitä suurimmassa määrin itsekästä toimintaa. Kilokaupalla herkkuja, punaiset posket ja seesteinen mieli tuliaisina on hyvä aloittaa uusi viikko.

Oikein mukavaa viikkoa teillekin!


Saija

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syksyllä minusta on mukavaa



Tämä on ensimmäinen blogini tällä palstalla, mutta kultaseppä on tehnyt tunnustuksiaan jo aiemminkin, viime keväänä toisaalla. Ihan ensimmäiseksi lienee joka tapauksessa asiaankuuluvaa esitellä itsensä:

Olen Saija Saarela, 40-vuotias kahden tytön äiti ja ammatiltani kultaseppä, mitä kutsumusta toteutan  Kalevala Koru Oy:ssä Helsingissä.  Toimenkuvaani kuuluu pääasiassa kultakorujen valmistusta, mutta sen ohella teen tai olen tehnyt melkein kaikkea muutakin mahdollista koruihin liittyvää alkaen suunnittelusta päätyen tarvittaessa aina pakkaamiseen asti. Mm. Siivet-korusarja, Jussi-puukkokoru ja Elämänlangat-surunappi ovat Kalevala Korulle suunnittelemiani malleja.

Vapaa-ajanharrastuksiksi voisin mainita ne normaalit ("luen, teen käsitöitä"), mutta umpitylsäksi leimautumisen pelossa taidan jättää sen tekemättä. Kovin avantgardistiseksi en siltikään yllä kun kerron, että työ, ihmissuhteet ja ihan tavallinen arki ovat ne, joista elämäniloni ammennan.

Vaikkei suuren suurille eikä ihmeen ihmeellisille harrastuksille juuri nyt liikene aikaa, on maailmanmenossa ilmiöineen silti ihmettelemistä yllin kyllin. TV:n katselua en harrasta ollenkaan, vaikka sen mahdollistava toosa kotoa löytyykin. Jos tilaisuus tarjoutuu, niin tongin mielelläni pihatöissä tai kuljeskelen metsässä, muka sienten tai marjojen toivossa, mutta enemmän oikeasti kuitenkin katselemassa, kuuntelemassa ja haistelemassa. Ja toisaalta taas jokapäiväinen kaupunkivilinä kotikulmilla on mielenkiintoista seurattavaa sekin. Lähes suuntavaistottomalle se on myös huomattavasti turvallisempaa kuin puolen hehtaarin metsään eksyminen. Sekin minulta onnistuu, uskokaa vain.

Tulevissa kirjoituksissani aikomuksenani on käsitellä jollakin tapaa koruihin liittyviä asioita, mutta saattaa olla, että lipsahdan ihan muihinkin aiheisiin, riippuen vähän siitä mikä kulloinkin on päällimmäisenä mielessä. Ihan erityisen ilahduttavaa olisi, jos Te, arvoisat - ja toivottavasti runsaslukuiset - lukijat innostuisitte osallistumaan blogiin  kyselemällä, kommentoimalla ja keskustelemalla. Saattaisi aihepiirikin pysyä paremmin asialinjoilla sillä tavalla!


Reipasta alkanutta syksyä, tapaamisiin

Saija

PS. Otsikko on lainattu Väinö Kirstinän runosta Arvostelma, joka jostain syystä tänään pyörii mielessäni:

"Kesällä minusta on mukavaa.
Talvella minusta on mukavaa.
Syksyllä minusta on mukavaa.
Toukokuussa minusta on mukavaa..."