Kaiken varalta

 Jos maailma olisi täydellinen paikka, en kirjoittaisi tätä. Mutta koska kokemuksesta tiedän, että vara ei venettä kaada, hyvä on olla kaukaa viisas, parempi katsoa kuin katua ja niin edelleen, on tulossa muistutus korujen dokumentoinnin tärkeydestä.

Poliisin tietoon tulee vuosittain noin 6500 asuntomurtoa. Ja mitä kodeista murtojen yhteydessä eniten sitten viedään? Tietenkin sellaista tavaraa, joka on näppärä ottaa mukaan, menee pieneen tilaan ja on helppo muuttaa rahaksi - kuten korut.

Aikoinaan omalle kohdalleni osui niin valikoiva varas, että hänelle kelpasivat tosiaankin vain ja ainoastaan korut, ei esimerkiksi upouusi kannettava tietokone tai digikamera, ja koruistakin vain keltakultaiset. Pitäisi kai olla kiitollinen, että jotakin jäi myös jäljelle, mutta mieluiten olisin pitänyt kaikki muistorikkaat koruni.

Meiltä Kalevala Korunkin myymälästä tullaan säännöllisin väliajoin etsimään koruille nimiä, kuvia ja arvoja vakuutusyhtiötä varten, joten valitettavasti en ole ainoa koruvarkauden uhriksi joutunut. Yhtään menetettyä aarrettani ei koskaan löytynyt - olivat kaiketi päätyneet sulatukseen - mutta vakuutusyhtiön kanssa asioimista olisi suuresti helpottanut korujen listaaminen etukäteen. Onneksi sentään oli se kotivakuutus.

Vastaisen varalle kaikille muillekin:

Korut kannattaa valokuvata ja luetteloida. Urakka on iso jos koruja on paljon, mutta kannattaa. Loistava tapa on heti uuden korun hankkiessaan kuvata se saman tien ja lisätä listaan. Luetteloon on hyvä merkitä myös korujen leimat ja mahdolliset kaiverrukset sekä muut tunnistamista helpottavat tiedot, jotta ikävimmän tapahtuessa olisi edes vähän paremmat mahdollisuudet saada varastettu omaisuus takaisin oikealle omistajalle.

Itse laitan kuvaan myös mitan, niin korun koko selviää siinä sivussa kuin itsestään. Muutkin tiedot voi halutessaan kirjoittaa korun viereen lapulle sekä laittaa ostokuitin kuvaan mukaan, jos sellainen sattuu olemaan.

Useamman tuhannen arvoiset korut pitää ilmoittaa erikseen vakuutusyhtiöön. Oma yhtiö kertoo tarkemmin missä raja kulkee.

Ja koruluettelo on tietenkin syytä säilyttää paikassa, josta se ei häviä luvattomien vieraiden matkaan. Läppärin muisti ei siis yksinään ole paras mahdollinen säilytyspaikka.

Käytettyjen korujen kaupassa perään vastuullisuutta myös ostajalta. Tunnettu, tuttu myyjä, henkilötietojen todistaminen ja korun alkuperätiedot antavat turvaa kaupankäyntiin. Varastetun tavaran ostajasta ei koskaan tule sen omistajaa, vaan omistusoikeus säilyy aina alkuperäisellä omistajalla. Jos ostajan olisi syytä epäillä tuotetta varastetuksi, syyllistyy hän kaupan tehdessään itsekin rikokseen.

Rikkumatonta kotirauhaa ja turvallista oloa, kaikesta huolimatta. Enemmän kuin karvasta kataluutta mahtuu maailmaan kuitenkin reiluutta ja rehellisyyttä.

Syyspakkasterveisin

Saija

Rajalinin Rotunda

Ammattina alkemisti, kävi taas mielessä, kun käsillä oli työ nimeltä Rotunda. 

Rotunda on muotoilija Börje Rajalinin suunnittelema hopea- ja savukvartsisarja syksyn uutuusmallistosta. Börje Rajalin on suunnitellun Kalevala Korulle kunnioitettavasti vuodesta 1956, jolloin hän tuli yritykseen taiteelliseksi johtajaksi ja pääsuunnittelijaksi.

Rajalinin työhön kuului sekä uusien mallien suunnittelua muinaiskorujen pohjalta, kuten hänen aivan ensimmäinen työnsä talossa, Metsäpirtin korut, että kokonaan modernien korujen suunnittelua. Vastapainoksi muotoilultaan runsaalle perinnekorumallistolle hän suunnitteli äärimmäisen pelkistettyjä hopeakoruja, joissa käytettiin usein myös suomalaisia kiviä. Osa koruista on niin identifioitu suunnittelijaansa, että ne ovat lopulta saaneet hänen nimensäkin, kuten Rajalinin sormus ja Rajalinin risti.

Rajalin sai tunnustusta korumuotoilutyölleen mm. voittamalla Milanon Triennaalista kultamitalin vuonna 1960 työllään Hopeahimmeli. Upea korukivirannekoru Tokio puolestaan kiersi vuosia maailmalla näyttelyissä ennen päätymistään Taideteollisuusmuseon kokoelmiin.

Muotoilun moniosaajaksi Rajalinin tekee suvereeni mittakaavojen ja materiaalien hallinta. Jokaiselle Helsinkiläiselle 34 vuoden aikana tutuiksi tulleet metrovaunut ovat Rajalinin ja Antti Nurmesniemen yhdessä suunnittelemia; presidentin salonkivaunu hänen sisustamansa. Jopa laivanrakennusteollisuus on tullut tutuksi sisustussuunnittelutöiden kautta. Börje Rajalin on suunnitellut  myös esimerkiksi keittiöastioita, ruokailuvälineitä ja kirkkohopeita, ja opettanut  Taideteollisessa oppilaitoksessa. Lisäksi työ näyttelyarkkitehtina on vienyt häntä maailman lähes joka kolkalle.

Terävänäköisyys ja kyky lukea aikaa ilmiöineen lienevät mahdollistaneet Rajalinin harvinaisen monipuolisen uran. Ne, ja karttunut elämänkokemus tekevät hänestä erittäin mielenkiintoisen ja miellyttävän persoonan, sain todeta kun tapasimme keväällä. Voi olla, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, mutta hän ansaitsisi kirjan.

Ai niin, miksi Rotunda saa kultasepän tuntemaan itsensä alkemistiksi?

Koska osat ovat valmistusvaiheessa niin kovin maskuliinisia, särmikkäitä, koneenosamaisia ja melkeinpä vähän rumiakin. Ja miten sitten valmis koru onkin hienostunut, ylellinen, tyylikäs. Ei koru valmiinakaan ole varsinaisesti tyttömäinen. Sen sijaan se on äärimmäisen naisellinen. Siinä on vissi ero.